Blogi: Ensimmäiset kuukaudet toimitusjohtajana

Kun nimitykseni Tampereen Ravirata Oy:n toimitusjohtajaksi julkistettiin, sain runsaasti onnitteluja ja lähes yhtä monia pelotteluja tehtävän haasteellisuudesta. Jos laulussa sanotaan vuosien olleen tuulisia, niin kuluneet kuukaudet ovat olleet pienten, pääosin myötäisten, puuskien sävyttämiä. Tässä ajassa ravikeskuksen toimitusjohtaja on monien haasteiden edessä. Odotusarvo uutta toimitusjohtajaa kohtaan on suurta, varsinkin kun Teivo sai tauon jälkeen kokopäiväisen toimitusjohtajan. Toisaalta itse työ on raakaa arkea ilman glamouria ja aivan kirjaimellisestikin melkoista paperinpyörittämistä, pitkiä päiviä ja paljon puheluita.  

Aikaisemmissa työsuhteissani olin tottunut vastuunkantoon 24/7, mutta vastaavasti myös siihen, että kaikki asiat hoidettiin enenevässä määrin Teamsissa. Sähköpostien määrä oli varsinkin pandemian jälkeen romahtanut päivittäisistä kolminumeroisista luvuista muutamiin kymmeniin, kun kaikki keskustelut, kokoukset ja viestittely oli siirtynyt Teamsiin. Raviradan toimitusjohtajana ymmärsin hyvin pian, että globaalissa teollisuudessa ja korkeakoulutuksen maailmassa vieroittuminen puhelimen soittoäänestä jäi vain hetkelliseksi. Jos olinkin kuvitellut, ettei kukaan enää puhelimella soita, olin väärässä. Ravimaailmassa puhelinta käytetään sen alkuperäiseen tarkoitukseen eli puheluiden soittamiseen. Niihin on paras vastata, tai tulee sapiskaa.  

Sapiskaa tässä hommassa tulee kuitenkin varmuudella, koska kaikkia ei kerta kaikkiaan voi miellyttää. 80-luvulla rakennetut energiasyöpöt ja tämän päivän tarpeisiin liian massiiviset kiinteistöt haukkaavat valtaosan niukkenevista resursseista aikana, jolloin toimintaa pitäisi pystyä uudistamaan ja kehittämään. Nyt radat käyvät kuitenkin enemmän selviytymistaistelua. Ei ahdingosta kuitenkaan pelkästään kiinteistöjä voi syyttää. Maailma ympärillämme on muuttunut monessa mielessä ja tulee muuttumaan edelleen. Meidän on lajina kyettävä muuttumaan mukana. Sen muutoksen ymmärtäminen ja hyväksyminen lähtee meistä kaikista tämän lajin parissa olevista. 

Synkistelyn sijaan on keskityttävä tulevaan. Siihen, miten rakennetaan kestävää raviurheilua Suomen toiseksi suurimmassa ravikeskuksessa. Paikassa, jossa raveja on ajettu ensi vuonna 50 vuotta ja jossa juhlavuonna ravataan myös koko suomalaisen raviurheilun isoin yhteinen tapahtuma Kuninkuusravit. Pohjois-Hämeen raviurheilun historia on kunniakas, jollaisena sen soisi jatkuvankin. Tätä työtä ei tehdä muotokuvaa katsomon seinälle etukäteen hahmotellen, vaan arjessa yhdessä ahertaen ja keskeneräisyyttä sietäen.  

Ihmisen kokoista työtä. Sitä se toimitusjohtajan työkin on.